LIIKETTÄ YLI RAJOJEN

Kisakallion historiaa pinnallisesti tarkastellen voisi kuvitella, että urheiluopisto on ollut syntymästään lähtien ja yhä edelleen naisen asemaa puolustava linnake, jonka tehtävänä on ollut edistää ja puolustaa ainoastaan omia rajattuja arvojaan. 

Kehitys ja halu ovat kuitenkin olleet vallan toisenlaiset; alusta alkaen naiset ja yleensä kisakalliolaiset ovat pyrkineet ulos ”kuopastaan” ja satsanneet myös vahvasti kansainvälisyyteen, mikä ei aikanaan ollut Suomessa kovin tavanomaista.

YTIMENÄ AMMATILLINEN KOULUTUS

”Ammatillinen koulutus on merkittävä osa Kisakallion toimintaa. Se on oikeastaan Kisakallion ydin eli koulutamme ja yritämme sen kautta edistää liikuntaa ja ihmisten sekä yhteiskunnan hyvinvointia. Ja myös sen kautta että opettajamme ovat korkeakoulutettuja huippuammattilaisia, jotka tuovat osaamista ja ovat nimenomaan se huippuosaajien joukko täällä.”

KISAKALLION "ENSIMMÄINEN MIES" MUISTAA "VALTAVAN HIENON YHTEYSTYÖN HENGEN"

Pertti Helin muistetaan monien, erityisesti naisjuoksijoiden valmentajana, mutta harvempi taitaa tietää tai muistaa että Helin oli myös ensimmäinen palkattu mies Kisakallioon, naisten opistoon, jossa historia on jo muovannut miehet vähemmistöksi. Joku voisi pitää moista asemaa jopa historiallisen tärkeänä, mutta Helinille se ei ole ollut sinällään merkittävää. ”Olin jo aiemmin ollut naisten valmentajana ja suhtautuminen toiseen sukupuoleen oli luonnollinen”, Helin korostaa ja muistaa miten ”Kisakalliossa ei koskaan katsottu kumpi on parempi, nainen vai mies, eikä koskaan syntynyt ristiriitoja, tulimme erittäin hyvin toimeen”.

MIEHET IKUISELLA KOEAJALLA

Tutkittaessa Kisakallion historiaa tai nykypäivää tai siltä väliltä, törmätään aina vähintään yhteen yhteiseen nimittäjään: Kaarina Kariin. ”Historian kirjat kertovat selvästi että Kisakalliossa päällimmäisenä on aina ollut liikunnan hyödyntäminen hyvinvoinnin välineenä, ja ilman muuta se aikanaan lähti voimakkaasti naisten liikuntakasvatuksen näkökulmasta, oli sen aikaista tasa-arvotyötä. Mutta kyllä perustajamme Kaarina Karilla oli monessa asiassa aikaansa edellä oleva, tai ainakin aikaansa seuraava näkemys siitä, miten liikuntakasvatusta kannattaa nostaa esille.”

KUN LATTIA OLI VALTTIA…

Miesten maajoukkuekoripalloilussa on Suomessa koettu kaksi kertaa poikkeuksellisen suurta huumaa; vuonna 1967 ja seuraavan kerran 50 vuotta myöhemmin 2017 kotimaassa EM-turnauksen aikana. Menestys tietysti tuo aina lisähuumaa, mutta näiden kahden tapahtuman taustalta löytyy myös yksi yhteinen ja varsin yllättävä tekijä: Kisakallion urheiluopisto, naisvoimistelun ja -urheilun edelläkävijä. Miten se nyt on mahdollista, miesten maajoukkueestahan on kysymys?

KUMIVANTEELLA EHKÄISTIIN "AIKUISLATISTUMAA"

Kumivanne oli halkaisijaltaan 45 cm, painoltaan kilon ja kimmoisuudeltaan ja vetolujuudeltaan 250 kiloa. Pieni koko teki välineen käytön helpoksi, joten se sopi pieniinkin tiloihin. Tuo ”ihmelaite” tuli laajemmin tunnetuksi kun Kaarina Karin kirjoittama kirja ”Kumivannevoimistelu” ilmestyi vuonna 1973, mutta kehitteillä se oli ollut suunnittelijansa ajatuksissa jo vuodesta 1959 alkaen, jolloin ”suunnittelin kumivanteen välineeksi ikänaisten voimisteluun”, Kaarina Kari kertoi kirjan alkusanoissa.

SANNI NIVA, KOLMANNES VUOSISATAA KISAKALLION KEITTIÖSSÄ

”Ruokakulttuurissa ja ruokailukäyttäytymisessä on tapahtunut ehkä se suurin muutos urheiluopistoilla verrattuna alkuaikoihin. Ne ovat muuttuneet huonompaan suuntaan”, sanoo Sanni Niva, joka ensin keittäjänä, emäntänä ja pääemäntänä vastasi 33 vuotta Kisakallion ruokahuollosta, ensin Karhusaaressa ja sitten uudessa paikassa Lohjalla. ”Pula-ajan jälkeen osattiin syödä, nyt pannaan ruokaa roskiin lautaselta, kun otetaan liikaa. Se on melkein itkettävää”, Sanni Niva täräyttää kiertelemättä.

KARHUSAARESTA LOHJALLE

Kisakallion rehtorina sekä Karhusaaressa että Lohjalla virkaa hoitanut Anneli Nokkala sanoo ”muistavansa kirkkaana sen hetken kun Kaarina Kari ihastui uuteen paikkaan Lohjalla”. ”Minä sinne Kaarinan vein Anna Lehtosen kanssa. Pikku-Fiatilla taiteiltiin paikalle, jossa ruoho kasvoi keskellä tietä, sellainen oli silloin yhteys Lohjalle. Olimme vyötäröämme myöten ruohossa, kuin niityllä,” Anneli Nokkala kuvaa hetkeä.

HIIHTOLOMAN SYVEMPI OLEMUS

Käsi sydämelle: kun nykyisin puhutaan hiihtolomasta, niin kuinka moni riemuitsee mahdollisuudesta päästä viikoksi hiihtämään, vaikka olisi kuinka hohtavat hanget? Rehellisesti nykyajan koululainen kuitenkin riemuitsee siitä ettei viikkoon tarvitse raahautua kouluun aamulla aikaisin - etenkään suksilla.

VIHERHIUKSISTA SIENIMETSÄÄN

Kisakallion urheiluopiston perustaminen oli kuin satu, jossa vilahtelevat sopivasti muun muassa katkennut jalka, palanut talo, vihreät hiukset, salaperäinen saari, pudonneet airot, nurkkaan maalatut ”karkulaiset” ja lopulta erinomainen sienimaasto; sadusta tuo seikkailukertomus erottuu vain siinä että se on tosi!